Projekti etenee

Tänään oli meidän Suomi matkailumaana -osioon liittyvä lähipäivä.

Avasin uuden wikin oman suunnitteluwikini rinnalle, opiskelijaversio löytyy tästä linkistä.
Wiki oli auki koko päivän ja kirjailin sinne lennosta opiskelijoiden kommentteja / mielipiteitä / kokemuksia / arvauksia jne. aiheista. Työskentely jatkuu tästä eteenpäin etätehtävien merkeissä (osittain samoja kuin wikistä löytyvät).

Muutama opiskelija on ilmoittautunut tekemään osion kokonaan verkossa, mielenkiintoista kuulla heidän kommenttejaan aiheesta. Itsekorjautuvia tehtäviä mulla on tarkoitus lisätä joukkoon vielä, mutta niitä en ole ehtinyt tekemään - tulossa on!

Projekti on hautumassa edelleenkin

Kaiken muun kiireen ja härdellin keskellä olen yrittänyt myös työstää omaa verkkoprojektiani eteenpäin. Olen huomannut wikin itselleni hyväksi ajatustentyöstö-muodoksi! Uusia sivuja ja linkkejä saa tehtyä vaivattomasti ja muuteltua sitten, kun huomaa, ettei joku juttu toimikaan.

Tämä osio tulee opiskelijoillemme ajankohtaiseksi ensi viikon lähiviikolla. Olen tarjonnut heille myös mahdollisuutta testata tehtäviä ja kokonaisuuden toimivuutta pelkästään verkon kautta - katsotaan, kuinka moni tarttuu siihen tilaisuuteen, olisi kiva saada aitoja "koekaniineja". Wikiä aion käyttää toteutuksessa joka tapauksessa ja etätehtävinä ainakin joitakin miettimiäni tehtäviä.

Kaikki illat ovat viime aikoina kuluneet Aleksanterin Teatterin näyttämöllä oopperaproggiksen merkeissä. Ensi-ilta oli lauantaina ja tällä viikolla esityksiä on vielä neljä tulossa. Jos satutte olemaan Helsingissä niin tervetuloa katsomaan ;-)

Omaa projektipohdintaa

Sain vihdoinkin hieman edistettyä omaa projektiani - on ollut niin monta rautaa taas tulessa, että ei ole oikein tiennyt minne kaikkialle pitäisi revetä...

Joka tapauksessa, lueskelin Verkkopaulan wikistä matskuja tänään ja yritin siinä samalla saada niistä ideoita oman Suomi matkailumaana -osioni toteutukseen. Tähän osioon on tulossa yksi lähipäivä ja lisäksi rinnalle verkko-opiskelua. Opiskelijamme ovat siis aikuisia, hyvin monitaitoisia, osaavia ja kokeneita ihmisiä. Pyrkimyksenäni on siksi yrittää hyödyntää ryhmän sisältä pulppuavaa asiantuntijuutta ja saada se koottua yhteen.

Ajatuksenani on rakentaa kokonaisuus omaan Moodleemme ja yhdistää siihen avoin Wiki, jonka onnistuin perustamaan. Se löytyy TÄSTÄ. Lisäsin osoitteen myös oman blogini linkkilistalle.

Valmishan se ei toki vielä ole, enkä tiedä saako siitä kukaan muu vielä mitääntolkkua - mutta ainakin se on todistusaineistona siitä, että jotain on tehty ;-) Kaikki kommentit ja parannusehdotukset ovat tervetulleita!


Ps. Tähän blogihommeliin olen päässyt hyvin käsiksi - Ystävänpäivänä "julkaisemani" oma henk.koht. kuulumisblogini on saanut jo lukijoita sieltä täältä ja uusia merkintöjäkin on tullut lähes päivittäin!

Skypeily onnistui

Saimme koottua kolme haukea tahoillaan koneiden äärelle testaamaan skype-yhteyksiä. Toimivat oikein hyvin eikä ongelmia ollut. Kirjoittaessani Verkkopaula-Googleen yhteenvetoa rupattelutuokiosta tajusin, että näistä puhelinkeskusteluistahan ei siis jää mitään kirjallista dokumentaatiota! Sitä on jotenkin niin tottunut, että verkossa toimiessa, blogissa ja chatissa ja sähköposteissa, ei tarvitse erikseen muistiinpanoja tehdä, kun ne syntyvät siinä samalla... Tai jos on hetken pois linjoilta, niin tipahtaa kärryiltä siitä missä mennään eikä voi käydä lunttaamassa keskustelun kulkua.

Eipä silti, että se tässä yhteydessä olisi haitannut, mutta tulipahan vaan mieleen. Ihan samalla tavallahan kaikki normaalitkin puhelut tai palaverit toimivat (että muistiinpanoja on tehtävä siis, jos mielii muistaa yksityiskohtia jälkikäteenkin...) ja kenties tarpeen vaatiessa olisin hoksannut orientoitua siihen myös verkkomeetingissä.

Mutta skypeily on ihan kivaa, käytän mielelläni vastakin :-)

Verkkomietteitä

Viimeviikkoinen tehtävä skype-mese-treffien sopimisesta pisti jälleen kerran miettimään tätä verkon kautta tapahtuvaa kommunikaatiota ja sitä, miten sekin voi olla haasteellista.

Kännyköiden, tekstiviestien, sähköpostien ja chattien aikakautena ihmisten kärsivällisyys vastausten odotteluun on selvästi lyhentynyt. Jos omaan sähköpostiviestiin ei tule vastausta useamman päivän odottelun jälkeen niin se on jo JÄRISYTTÄVÄN huolestuttavaa. Jos tekstiviestiin ei vastata muutaman tunnin sisällä, niin johan on merkillistä. Chatissa minuuttikin on jo älyttömän pitkä aika odotella vastausta... Ja ennen postin kautta kulkenutta kirjettä voi odotella rauhassa vaikka viikkotolkulla! Paitsi minä, joka kävin kolistelemassa postilaatikkoa vähän päästä uudestaan - kärsivällisyys odotteluun ei ole kaiketi koskaan ollut meikäläisen ihan se kaikkein vahvin ominaisuus... Ja ehkä kyse on osaltaan epätietoisuudesta: onko lähettämäni viesti päätynyt perille vai sinne hukkuneiden viestien taivaaseen..?

Viime viikolla tuntui vähän orvolta olla Hauki, mutta onneksi tämän aamuinen kiivas google-viestinvaihto auttoi ahdistukseen. Huolien hälvenemiseen riitti tietoisuus siitä, että muutkin ovat olemassa vaikkei heistä ollut mitään kuulunutkaan. Arvokas muistutus korvan taakse omien opiskelijoiden ohjaamista ajatellen: vastaus, vaikka nopea ja lyhytkin on korvaamaton!

Aikataulusommittelu oli juuri sitä mitä kalenterien yhteensovittelu aina on - reaaliaikaisten yhteydenpitovälineidenkin toimivuus ulottuu tasan siihen, jolloin sillä toisella osapuolella on aikaa samalle asialle. Ja sen ajan löytäminen voi tosiaankin olla hankalaa... Olla reaaliaikaisessa yhteydessä toisen ihmisen kanssa ajasta riippumatta - siinäpä se haaste vasta onkin!!

Onneksi yhteydenpitoon on olemassa paljon erilaisia, eri tilanteissa toimivia ratkaisuja. Pointtihan on nimenomaan siinä, että osaa poimia joukosta ne tarkoitukseen sopivat ratkaisut ja käyttää niitä.

Viikkotehtävä: oma projekti

Että näitä uusia oppeja saisi tehokkaasti hyödynnettyä, niin ne pitäisi tietenkin saada sidottua johonkin oikeaan yhteyteen, jossa niitä testailisi...

Itse ajattelin keskittyä yhden koulutusosiomme verkkototeutuksen kehittelyyn. Maaliskuun lopulla olisi opiskelijoille sopivasti tulossa osio "Suomi matkailumaana", joten se voisi olla sopiva koekaniini tähän tarkoitukseen. Olemme sitä jo toteuttaneet monimuotoversiona (1 lähipäivä + etäopiskelua Moodlen kautta), mutta haluaisin jatkojalostaa sitä edelleen (Moodle + wiki + kenties blogi? + lähipäivä, mutta rinnalla myös täysin etänä / verkossa suoritettava versio). Tämä olisi kunnianhimoinen tavoitteeni ja siltä pohjalta ajattelin viedä ajatustyötä eteenpäin. Mun pitää saada tämä osio hoidettua tavalla tai toisella joka tapauksessa - kenties siitä saan riittävän motivaation viedä homman loppuun saakka :-)

Osion rakentumista miettiessäni yritän keskittyä myös siihen, kuinka oppimisprosessin saisi laadittua sellaiseksi, että siihen liittyisi vuorovaikutusta ja yhteistyötä opiskelijoiden kesken - ilman, että muiden aikataulukiireet tms. haittaisivat yksilön omaa suoritusta. Selväsanaisemmin siis: tehtävien pitäisi olla sellaisia, että opiskelijalla olisi mahdollisuus saada kurssista suoritus omalla panoksellaan siinäkin (toivottavasti ainoastaan hypoteettisessa!!!) tapauksessa, että kukaan muu kurssin opiskelijoista ei tekisi kurssin aikana yhtään mitään...

Mikä avuksi orastavaan flunssaan..?

Olen välttynyt koko syksyn ja vielä alkuvuodenkin flunssapöpöiltä, vaikka ihmiset ympärillä ovat aivastelleet, niiskuttaneet, pärskineet, yskineet, köhineet ja sitä rataa... Nyt tuntuu vähän siltä, että joku "ei-toivottu-vieras" yrittää tehdä pesää jonnekin nenän taakse. Ja se ei nyt meinaan KÄY - en ole varannut kalenteriini aikaa sairastamiselle ja minunlaiselleni suupaltille mikä tahansa äänen kulkua haittaava vaiva on suunnattoman ärsyttävä...

Taudintorjuntakeinoja on monenlaisia ja tällaisen hetken tullessa olen yleensä valmis kokeilemaan hulluimmatkin konstit. Onkohan kukaan muu minua ja siskoani lukuunottamatta kokeillut esimerkiksi halkaistuja valkosipulinkynsiä sieraimissa..? Näyttää hullulta ja tuntuu aika ärmäkältä pidemmän päälle, mutta uskon kyllä vakaasti valkosipulin voimaan. Sen syöminen suurissa määrin ei vaan välttämättä ole kovin lähimmäisystävällistä... C-vitamiinit, Carmolis-tipat ja kuuma mustaviinimarjamehu ovat vanhoja vakiokonsteja, viime talvelta repertuaariin vakiintui "sarvikuono", jolla saa hyvin pään ontelot huuhdeltua suolavedellä. Suosittelen!

Näin tautia torjuessa tulee mieleen, että bloggaillessa voi sentään olla yhteyksissä muuhun maailmaan saamatta pöpöjä tai tartuttamatta tautia muihin :-) Tai vaikka ääni ei kulkisikaan, niin sormet vielä sentään liikkuvat. Joskus lähiopetuspäivien aikaan opiskelijoiden keskuudessa tuntuu olevan melkoisia, poissaoloja aiheuttavia "epidemioita", jotka iskevät valitettavan yllättäen ja estävät osallistumisen kenties ei-niin-hurjan-mielenkiintoiseksi -luonnehditulle luennolle. Hmm - pistetäänpä siis opinnot blogiin tai muualle verkkoon ja pääsemme tästäkin opiskelua rajoittavasta tekijästä ;-)

Joo, järkevintä taitaisi kuitenkin olla, jos menisin vaikka nukkumaan. Uni vanhin voitehista vai miten se menikään. Jos jollain ohikulkijalla on lisäkonsteja flunssankarkoitukseen, otan mieluusti kommentteja vastaan!

Lauantai-illan mietteitä blogien opetuskäytöstä

Ai niin, tehtävänä oli pohdiskella blogien opetuskäyttöä… Annen laatima listaus on mielestäni kunnioitettavan kattava jo sellaisenaan – haluaisin kovasti keksiä listaan jonkun oman lisäyksen, mutta se kuningasajatus on vielä syntymättä :-)

Portfolio, päiväkirja, personointi, sosiaaliset aspektit ja verkostoituminen – kuulostaa vähän siltä, kuin rakentelisi blogin avulla itselleen ”virtuaaliminän”, jonka edustaa itseä virtuaalimaailmassa, jossa ei fyysisesti voi olla läsnä. Oikeassa maailmassakin jokaisella on monta erilaista roolia, joiden välillä sukkuloidaan: ammatti-minä, harrastus-minä, perhe-minä, ystävä-minä, opiskelija-minä… Jokaisessa roolissa esille nousevat erilaiset asiat, vaikka kaikki löytyykin samasta paketista. Ja ajan myötä tilanteet muuttuvat, jotain jää pois ja uutta tulee tilalle, mutta historia ja ”kehityskaari” ovat kuitenkin olemassa ja kenties selittävät sitä mihin on päästy ja mihin suunnataan seuraavaksi.

Yritänköhän sanoa tällä jotakin… Kenties sitä, että blogeja opiskeluun yhdistämällä voisin rohkaista opiskelijoitani rakentamaan itselleen omaan blogiin tuon virtuaali-minän ammattiroolia – alati karttuvaa kokoelmaa ja osoitusta kertyvistä ammatillisista taidoista koko koulutuksen ajalta. Meidän aikuisille ammattitutkinto-opiskelijoille voisin kuvitella siitä olevan hyötyä!

Verkostoituminen (ja myös niiden verkostojen säilyminen ja laajeneminen vielä senkin jälkeen, kun opiskelijamme ovat meiltä lähteneet!) olisi kenties mahdollista blogien avulla. Työelämään siirtyneet opiskelijat voisivat omien blogiensa ja kokemustensa kautta myös tavallaan tutoroida heidän jälkeensä tulevia.

Tuosta blogipäiväkirjasta vielä… Olen nuoruudessani kirjoittanut monta päiväkirjaa täyteen kannesta kanteen. Silloin niitä koristeltiin vielä tarroilla tai lehdistä leikatuilla kuvilla – nythän montaa mediaa hyödyntävä blogi nostaisi sen aivan uudelle tasolle! Vähän samaan tyyliin kuin Harry Potter –kirjojen sanomalehdet ;-) Miltäköhän päiväkirjani mahtaisivat näyttää, jos kirjoittelisin niitä tänään tällä nykytekniikalla… Ihan ensimmäiset päiväkirjat äiti on pelastanut roskiksesta ”deletoituani” ne sinne, kun tulos (käsiala tai sisältö tai jotain) ei miellyttänytkään. Onneksi äiti ymmärsi niiden arvon! Tämäkin kannattaisi siis muistaa myös blogeja tuottaessa, ettei turhaan deletoi sitä hapuilua ja etsiskelyä ja kasvamista sen lopputuloksen tieltä…

Terveisiä Saksasta!

Tulipa sitten pyörähdettyä verkko-opetusseminaarissa Saksanmaalla! Seminaarissa vaihdettiin kokemuksia ja verkkokuulumisia saksalaisten ja suomalaisten kouluttajien ja viranomaistahojen kesken. Suomalaiset tuntuivat olevan seminaarissa lähinnä se antava osapuoli, mutta Saksassa ollaan selvästi hyvin kiinnostuneita asiasta ja motivaatiota verkko-opetuksen kehittämiseen tuntuu löytyvän. Berliinissä on laadittu virallinen verkko-opetuksen Masterplan ja kehitteillä on myös opetusportaali.

Epäviralliselle ohjelmalle ei päivärytmissä juurikaan jäänyt aikaa, mutta ehdin sentään piipahtaa Dussman KulturKaufhausessa nuottiostoksilla - currywurstit jäivät kuitenkin maistamatta tällä erää. Kotimatka kestikin sitten odotettua pitempään kun lumipyry myöhästytti lentoja tuntitolkulla... Lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen vietin koko lauantai-päivän kuorotreeneissä - maaliskuun alussa on seuraava konsertti tiedossa ja siitä tulee tosi hieno!

Täältä tullaan, Blogosfääri!

Nyt se on sitten pystyssä, oma blogi. Verkkopaulan blogisivuilla pyörittyäni olen TÄYSIN pyörryksissä kaikesta siitä tietomäärästä, jota sivut pitävät sisällään - puhumattakaan lukemattomista linkeistä, jotka multiploivat sen klikkaus klikkaukselta potenssiin x. Olennaisen ja tärkeän tiedon poimiminen sieltä joukosta lienee todellakin taito, joka on ehtona eloonjäämiselle :-)

Mutta kyllä minä sen vielä opin.

Nyt täytyy suunnata pakkaamaan matkalaukkua - olen lähdössä tänään pikamatkalle Berliiniin yhdessä Virtuaalikoulutyöryhmämme kanssa. Aiheena verkkokoulutus ja kokemusten vaihto puolin ja toisin. Kerromme omista verkkokoulutuksistamme paikallisille kouluttajille ja toivottavasti saamme myös itse jotain uusia ideoita.

Sinänsä sattuu hassuun saumaan, että tätä kurssia käydessä silmät ovat avautuneet taas niin monille uusille välineille ja ratkaisuille (ja edelleen sille miten mielettömän paljon on asioita, joita en tiedä tai osaa vielä...) ja tulee olo, että mikä minä olen mistään kertomaan, kun kaiken olisi varmasti voinut tehdä paljon paremmin ja hienommin ja monipuolisemmin. "MITEN" - se on omassa päässä vielä täysin hahmottumattomana ja poukkoilevana möykkynä - toisin sanoen etsii vielä itseään ;-) Prosessi on kuitenkin käynnissä ja kuten sanottua, keskeneräinenkin voi olla kaunista ja arvokasta! Pitänee uskoa siihen.

Toivottavasti reissulta irtoaa jotain kerrottavaa muidenkin kurssilaisten iloksi.