Viimeviikkoinen tehtävä skype-mese-treffien sopimisesta pisti jälleen kerran miettimään tätä verkon kautta tapahtuvaa kommunikaatiota ja sitä, miten sekin voi olla haasteellista.
Kännyköiden, tekstiviestien, sähköpostien ja chattien aikakautena ihmisten kärsivällisyys vastausten odotteluun on selvästi lyhentynyt. Jos omaan sähköpostiviestiin ei tule vastausta useamman päivän odottelun jälkeen niin se on jo JÄRISYTTÄVÄN huolestuttavaa. Jos tekstiviestiin ei vastata muutaman tunnin sisällä, niin johan on merkillistä. Chatissa minuuttikin on jo älyttömän pitkä aika odotella vastausta... Ja ennen postin kautta kulkenutta kirjettä voi odotella rauhassa vaikka viikkotolkulla! Paitsi minä, joka kävin kolistelemassa postilaatikkoa vähän päästä uudestaan - kärsivällisyys odotteluun ei ole kaiketi koskaan ollut meikäläisen ihan se kaikkein vahvin ominaisuus... Ja ehkä kyse on osaltaan epätietoisuudesta: onko lähettämäni viesti päätynyt perille vai sinne hukkuneiden viestien taivaaseen..?
Viime viikolla tuntui vähän orvolta olla Hauki, mutta onneksi tämän aamuinen kiivas google-viestinvaihto auttoi ahdistukseen. Huolien hälvenemiseen riitti tietoisuus siitä, että muutkin ovat olemassa vaikkei heistä ollut mitään kuulunutkaan. Arvokas muistutus korvan taakse omien opiskelijoiden ohjaamista ajatellen: vastaus, vaikka nopea ja lyhytkin on korvaamaton!
Aikataulusommittelu oli juuri sitä mitä kalenterien yhteensovittelu aina on - reaaliaikaisten yhteydenpitovälineidenkin toimivuus ulottuu tasan siihen, jolloin sillä toisella osapuolella on aikaa samalle asialle. Ja sen ajan löytäminen voi tosiaankin olla hankalaa... Olla reaaliaikaisessa yhteydessä toisen ihmisen kanssa ajasta riippumatta - siinäpä se haaste vasta onkin!!
Onneksi yhteydenpitoon on olemassa paljon erilaisia, eri tilanteissa toimivia ratkaisuja. Pointtihan on nimenomaan siinä, että osaa poimia joukosta ne tarkoitukseen sopivat ratkaisut ja käyttää niitä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Tuntui Heidi kuin omia ajatuksiaan olisi lukenut tuosta aika-tekstistä. Välillä jopa tuntuu siltä, että kun kärsivällisyys ajan suhteen on niin lyhentynyt että se kiepsahtaa jo toisesta päästä yli -ei jakseta vastata enää ollenkaan. Itse laitan itseni ajoittain viestityhjiöön eli suljen kännykän ( kotipuhelinta ei ole), en avaa tietokonetta ja olen ns. rauhassa. Ja voi että joskus kavereita ja miestä ketuttaa kun ei saa kiinni. Mutta itsekkäästi haluan olla välillä ei tavattavissa. Kuinka terapeuttiselta se tuntuukaan, siten olen oppinut myös sietämään sitä ettei minullekaan vastata heti kaikkiin viesteihin. Ja mistään en ole tässä elämässä jäänyt sen takia paitsi tai mistään tärkeästä en ole myöhästynyt:) Krisse
Post a Comment