Nyt se on sitten pystyssä, oma blogi. Verkkopaulan blogisivuilla pyörittyäni olen TÄYSIN pyörryksissä kaikesta siitä tietomäärästä, jota sivut pitävät sisällään - puhumattakaan lukemattomista linkeistä, jotka multiploivat sen klikkaus klikkaukselta potenssiin x. Olennaisen ja tärkeän tiedon poimiminen sieltä joukosta lienee todellakin taito, joka on ehtona eloonjäämiselle :-)
Mutta kyllä minä sen vielä opin.
Nyt täytyy suunnata pakkaamaan matkalaukkua - olen lähdössä tänään pikamatkalle Berliiniin yhdessä Virtuaalikoulutyöryhmämme kanssa. Aiheena verkkokoulutus ja kokemusten vaihto puolin ja toisin. Kerromme omista verkkokoulutuksistamme paikallisille kouluttajille ja toivottavasti saamme myös itse jotain uusia ideoita.
Sinänsä sattuu hassuun saumaan, että tätä kurssia käydessä silmät ovat avautuneet taas niin monille uusille välineille ja ratkaisuille (ja edelleen sille miten mielettömän paljon on asioita, joita en tiedä tai osaa vielä...) ja tulee olo, että mikä minä olen mistään kertomaan, kun kaiken olisi varmasti voinut tehdä paljon paremmin ja hienommin ja monipuolisemmin. "MITEN" - se on omassa päässä vielä täysin hahmottumattomana ja poukkoilevana möykkynä - toisin sanoen etsii vielä itseään ;-) Prosessi on kuitenkin käynnissä ja kuten sanottua, keskeneräinenkin voi olla kaunista ja arvokasta! Pitänee uskoa siihen.
Toivottavasti reissulta irtoaa jotain kerrottavaa muidenkin kurssilaisten iloksi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Tervetuloa ihmettelijöiden joukkoon, Heidi!
Hienon blogin olet tehnyt. Oivallusta on siis tapahtunut. Olisi kiva saada blogiisi esim. näkemyksiä toisen maan kokemuksista verkkokoulutuksen saralta. Ja tuutorilta toivotaan pieniä kommentteja ja ihmetteleviä kysymyksiä . Avoimesti tai suljetusti. Hyvää matkaa.. -aki ohjaaja
Post a Comment