Omaa projektipohdintaa

Sain vihdoinkin hieman edistettyä omaa projektiani - on ollut niin monta rautaa taas tulessa, että ei ole oikein tiennyt minne kaikkialle pitäisi revetä...

Joka tapauksessa, lueskelin Verkkopaulan wikistä matskuja tänään ja yritin siinä samalla saada niistä ideoita oman Suomi matkailumaana -osioni toteutukseen. Tähän osioon on tulossa yksi lähipäivä ja lisäksi rinnalle verkko-opiskelua. Opiskelijamme ovat siis aikuisia, hyvin monitaitoisia, osaavia ja kokeneita ihmisiä. Pyrkimyksenäni on siksi yrittää hyödyntää ryhmän sisältä pulppuavaa asiantuntijuutta ja saada se koottua yhteen.

Ajatuksenani on rakentaa kokonaisuus omaan Moodleemme ja yhdistää siihen avoin Wiki, jonka onnistuin perustamaan. Se löytyy TÄSTÄ. Lisäsin osoitteen myös oman blogini linkkilistalle.

Valmishan se ei toki vielä ole, enkä tiedä saako siitä kukaan muu vielä mitääntolkkua - mutta ainakin se on todistusaineistona siitä, että jotain on tehty ;-) Kaikki kommentit ja parannusehdotukset ovat tervetulleita!


Ps. Tähän blogihommeliin olen päässyt hyvin käsiksi - Ystävänpäivänä "julkaisemani" oma henk.koht. kuulumisblogini on saanut jo lukijoita sieltä täältä ja uusia merkintöjäkin on tullut lähes päivittäin!

Skypeily onnistui

Saimme koottua kolme haukea tahoillaan koneiden äärelle testaamaan skype-yhteyksiä. Toimivat oikein hyvin eikä ongelmia ollut. Kirjoittaessani Verkkopaula-Googleen yhteenvetoa rupattelutuokiosta tajusin, että näistä puhelinkeskusteluistahan ei siis jää mitään kirjallista dokumentaatiota! Sitä on jotenkin niin tottunut, että verkossa toimiessa, blogissa ja chatissa ja sähköposteissa, ei tarvitse erikseen muistiinpanoja tehdä, kun ne syntyvät siinä samalla... Tai jos on hetken pois linjoilta, niin tipahtaa kärryiltä siitä missä mennään eikä voi käydä lunttaamassa keskustelun kulkua.

Eipä silti, että se tässä yhteydessä olisi haitannut, mutta tulipahan vaan mieleen. Ihan samalla tavallahan kaikki normaalitkin puhelut tai palaverit toimivat (että muistiinpanoja on tehtävä siis, jos mielii muistaa yksityiskohtia jälkikäteenkin...) ja kenties tarpeen vaatiessa olisin hoksannut orientoitua siihen myös verkkomeetingissä.

Mutta skypeily on ihan kivaa, käytän mielelläni vastakin :-)

Verkkomietteitä

Viimeviikkoinen tehtävä skype-mese-treffien sopimisesta pisti jälleen kerran miettimään tätä verkon kautta tapahtuvaa kommunikaatiota ja sitä, miten sekin voi olla haasteellista.

Kännyköiden, tekstiviestien, sähköpostien ja chattien aikakautena ihmisten kärsivällisyys vastausten odotteluun on selvästi lyhentynyt. Jos omaan sähköpostiviestiin ei tule vastausta useamman päivän odottelun jälkeen niin se on jo JÄRISYTTÄVÄN huolestuttavaa. Jos tekstiviestiin ei vastata muutaman tunnin sisällä, niin johan on merkillistä. Chatissa minuuttikin on jo älyttömän pitkä aika odotella vastausta... Ja ennen postin kautta kulkenutta kirjettä voi odotella rauhassa vaikka viikkotolkulla! Paitsi minä, joka kävin kolistelemassa postilaatikkoa vähän päästä uudestaan - kärsivällisyys odotteluun ei ole kaiketi koskaan ollut meikäläisen ihan se kaikkein vahvin ominaisuus... Ja ehkä kyse on osaltaan epätietoisuudesta: onko lähettämäni viesti päätynyt perille vai sinne hukkuneiden viestien taivaaseen..?

Viime viikolla tuntui vähän orvolta olla Hauki, mutta onneksi tämän aamuinen kiivas google-viestinvaihto auttoi ahdistukseen. Huolien hälvenemiseen riitti tietoisuus siitä, että muutkin ovat olemassa vaikkei heistä ollut mitään kuulunutkaan. Arvokas muistutus korvan taakse omien opiskelijoiden ohjaamista ajatellen: vastaus, vaikka nopea ja lyhytkin on korvaamaton!

Aikataulusommittelu oli juuri sitä mitä kalenterien yhteensovittelu aina on - reaaliaikaisten yhteydenpitovälineidenkin toimivuus ulottuu tasan siihen, jolloin sillä toisella osapuolella on aikaa samalle asialle. Ja sen ajan löytäminen voi tosiaankin olla hankalaa... Olla reaaliaikaisessa yhteydessä toisen ihmisen kanssa ajasta riippumatta - siinäpä se haaste vasta onkin!!

Onneksi yhteydenpitoon on olemassa paljon erilaisia, eri tilanteissa toimivia ratkaisuja. Pointtihan on nimenomaan siinä, että osaa poimia joukosta ne tarkoitukseen sopivat ratkaisut ja käyttää niitä.

Viikkotehtävä: oma projekti

Että näitä uusia oppeja saisi tehokkaasti hyödynnettyä, niin ne pitäisi tietenkin saada sidottua johonkin oikeaan yhteyteen, jossa niitä testailisi...

Itse ajattelin keskittyä yhden koulutusosiomme verkkototeutuksen kehittelyyn. Maaliskuun lopulla olisi opiskelijoille sopivasti tulossa osio "Suomi matkailumaana", joten se voisi olla sopiva koekaniini tähän tarkoitukseen. Olemme sitä jo toteuttaneet monimuotoversiona (1 lähipäivä + etäopiskelua Moodlen kautta), mutta haluaisin jatkojalostaa sitä edelleen (Moodle + wiki + kenties blogi? + lähipäivä, mutta rinnalla myös täysin etänä / verkossa suoritettava versio). Tämä olisi kunnianhimoinen tavoitteeni ja siltä pohjalta ajattelin viedä ajatustyötä eteenpäin. Mun pitää saada tämä osio hoidettua tavalla tai toisella joka tapauksessa - kenties siitä saan riittävän motivaation viedä homman loppuun saakka :-)

Osion rakentumista miettiessäni yritän keskittyä myös siihen, kuinka oppimisprosessin saisi laadittua sellaiseksi, että siihen liittyisi vuorovaikutusta ja yhteistyötä opiskelijoiden kesken - ilman, että muiden aikataulukiireet tms. haittaisivat yksilön omaa suoritusta. Selväsanaisemmin siis: tehtävien pitäisi olla sellaisia, että opiskelijalla olisi mahdollisuus saada kurssista suoritus omalla panoksellaan siinäkin (toivottavasti ainoastaan hypoteettisessa!!!) tapauksessa, että kukaan muu kurssin opiskelijoista ei tekisi kurssin aikana yhtään mitään...

Mikä avuksi orastavaan flunssaan..?

Olen välttynyt koko syksyn ja vielä alkuvuodenkin flunssapöpöiltä, vaikka ihmiset ympärillä ovat aivastelleet, niiskuttaneet, pärskineet, yskineet, köhineet ja sitä rataa... Nyt tuntuu vähän siltä, että joku "ei-toivottu-vieras" yrittää tehdä pesää jonnekin nenän taakse. Ja se ei nyt meinaan KÄY - en ole varannut kalenteriini aikaa sairastamiselle ja minunlaiselleni suupaltille mikä tahansa äänen kulkua haittaava vaiva on suunnattoman ärsyttävä...

Taudintorjuntakeinoja on monenlaisia ja tällaisen hetken tullessa olen yleensä valmis kokeilemaan hulluimmatkin konstit. Onkohan kukaan muu minua ja siskoani lukuunottamatta kokeillut esimerkiksi halkaistuja valkosipulinkynsiä sieraimissa..? Näyttää hullulta ja tuntuu aika ärmäkältä pidemmän päälle, mutta uskon kyllä vakaasti valkosipulin voimaan. Sen syöminen suurissa määrin ei vaan välttämättä ole kovin lähimmäisystävällistä... C-vitamiinit, Carmolis-tipat ja kuuma mustaviinimarjamehu ovat vanhoja vakiokonsteja, viime talvelta repertuaariin vakiintui "sarvikuono", jolla saa hyvin pään ontelot huuhdeltua suolavedellä. Suosittelen!

Näin tautia torjuessa tulee mieleen, että bloggaillessa voi sentään olla yhteyksissä muuhun maailmaan saamatta pöpöjä tai tartuttamatta tautia muihin :-) Tai vaikka ääni ei kulkisikaan, niin sormet vielä sentään liikkuvat. Joskus lähiopetuspäivien aikaan opiskelijoiden keskuudessa tuntuu olevan melkoisia, poissaoloja aiheuttavia "epidemioita", jotka iskevät valitettavan yllättäen ja estävät osallistumisen kenties ei-niin-hurjan-mielenkiintoiseksi -luonnehditulle luennolle. Hmm - pistetäänpä siis opinnot blogiin tai muualle verkkoon ja pääsemme tästäkin opiskelua rajoittavasta tekijästä ;-)

Joo, järkevintä taitaisi kuitenkin olla, jos menisin vaikka nukkumaan. Uni vanhin voitehista vai miten se menikään. Jos jollain ohikulkijalla on lisäkonsteja flunssankarkoitukseen, otan mieluusti kommentteja vastaan!