Ai niin, tehtävänä oli pohdiskella blogien opetuskäyttöä… Annen laatima listaus on mielestäni kunnioitettavan kattava jo sellaisenaan – haluaisin kovasti keksiä listaan jonkun oman lisäyksen, mutta se kuningasajatus on vielä syntymättä :-)
Portfolio, päiväkirja, personointi, sosiaaliset aspektit ja verkostoituminen – kuulostaa vähän siltä, kuin rakentelisi blogin avulla itselleen ”virtuaaliminän”, jonka edustaa itseä virtuaalimaailmassa, jossa ei fyysisesti voi olla läsnä. Oikeassa maailmassakin jokaisella on monta erilaista roolia, joiden välillä sukkuloidaan: ammatti-minä, harrastus-minä, perhe-minä, ystävä-minä, opiskelija-minä… Jokaisessa roolissa esille nousevat erilaiset asiat, vaikka kaikki löytyykin samasta paketista. Ja ajan myötä tilanteet muuttuvat, jotain jää pois ja uutta tulee tilalle, mutta historia ja ”kehityskaari” ovat kuitenkin olemassa ja kenties selittävät sitä mihin on päästy ja mihin suunnataan seuraavaksi.
Yritänköhän sanoa tällä jotakin… Kenties sitä, että blogeja opiskeluun yhdistämällä voisin rohkaista opiskelijoitani rakentamaan itselleen omaan blogiin tuon virtuaali-minän ammattiroolia – alati karttuvaa kokoelmaa ja osoitusta kertyvistä ammatillisista taidoista koko koulutuksen ajalta. Meidän aikuisille ammattitutkinto-opiskelijoille voisin kuvitella siitä olevan hyötyä!
Verkostoituminen (ja myös niiden verkostojen säilyminen ja laajeneminen vielä senkin jälkeen, kun opiskelijamme ovat meiltä lähteneet!) olisi kenties mahdollista blogien avulla. Työelämään siirtyneet opiskelijat voisivat omien blogiensa ja kokemustensa kautta myös tavallaan tutoroida heidän jälkeensä tulevia.
Tuosta blogipäiväkirjasta vielä… Olen nuoruudessani kirjoittanut monta päiväkirjaa täyteen kannesta kanteen. Silloin niitä koristeltiin vielä tarroilla tai lehdistä leikatuilla kuvilla – nythän montaa mediaa hyödyntävä blogi nostaisi sen aivan uudelle tasolle! Vähän samaan tyyliin kuin Harry Potter –kirjojen sanomalehdet ;-) Miltäköhän päiväkirjani mahtaisivat näyttää, jos kirjoittelisin niitä tänään tällä nykytekniikalla… Ihan ensimmäiset päiväkirjat äiti on pelastanut roskiksesta ”deletoituani” ne sinne, kun tulos (käsiala tai sisältö tai jotain) ei miellyttänytkään. Onneksi äiti ymmärsi niiden arvon! Tämäkin kannattaisi siis muistaa myös blogeja tuottaessa, ettei turhaan deletoi sitä hapuilua ja etsiskelyä ja kasvamista sen lopputuloksen tieltä…
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment